maanantai 16. kesäkuuta 2014

Mitäs mä oikeastaan teen?

"Slaissista pitäisi päästä eroon." kertoo asiakas tunnin alussa kysyttäessä miksi hän on tullut tunnille. Ei mikään harvinaisuus, yleinen toive. Vielä kun pääsisi siitä nopeasti ja helposti. Jollain vinkillä vaikka. Kerro mitä teen ja mitä pitäisi tehdä?

Kas kummaa ensimmäinen lyönti lähteekin ihan suoraan ja toinenkin. Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa tunninpitäjälle ettei yleensä käy näin. Slice on se ongelma. Kolmas jo hieman aukeaa oikealle. Neljäs hihaan suoraan vasemmalle. Viides tuottaakin sitten messevän slaissin. Pallo kaartaa hienosti ja isosti oikealle. Tässä siis puhutaan oikealta lyövästä pelaajasta, vasemmalta pelaavan slice kaartaisi vasemmalle.

"No niin, noita tulee ja se syö hirveästi mittaa. Harmittaa kentällä vaikka kuinka yritän lyödä muuta."

Kun pyytää asiakasta lyömään pari samanlaista lisää seuraa usein hämmästynyt ilme. Lyö slice. Harvoin kukaan pyytää ja harvemmin kukaan pystyy siihen hyvin, ainakaan sellainen joka siitä "kärsii". Tuutista voi tulla ihan mitä vaan. Vaivaahan se kun ei tiedä mitä tekee, edes silloin kun pitäisi lyödä se itseään vaivaava lyönti.

Ensinnäkin slice on golflyönti tai siis nimi kierteelle joka laittaa pallon kaartamaan. Toisia vaivaa hukki tai jokin muu asia. Slice, hukki, draw ja fade sopivat kaikki kentälle. Ne eivät ole virheitä vaan kierteitä. Ne kannattaa hallita. Hallintaa kai voisi olla se, että osaa asiansa. Tässä tapauksessa sitä, että on pystyy hallitusti tuottamaan palloon haluamansa kierteen.

Perinteinen opetus kai menee niin, että kerrotaan asiakkaalle luetellaan "virheet". Sitten näytetään tai kerrotaan miten "pitää" tehdä. Jos haluaa lyödä slicen niin onko ne silloin enää virheitä? Mitään vikaa ei ole mielestäni selittää mistä kierre johtuu, mutta ei sitä ehkä kannata virheeksi sanoa. Virheitä voi alkaa nimittäin helposti pelkäämään ja se virhehän voi sopia lyöntinä jollekin väylälle. Mistä johtuu, että jotkut harrastelijat haluavat oppia vain suoran lyönnin? Heti kun pallo kaartaa liikaa on siinä jokin virhe. Kuka sen on keksinyt? Golflehdet ovat ainakin täynnä vinkkejä miten päästään virheistä eroon. No, nykyään lähes kaikissa lehdissä on vinkkejä milloin mihinkin. Puolison etsimiseen, rantakuntoon pääsemiseen, rikastumiseen... Ehkä se on vain tämän ajan trendi?

Mitäköhän kävisi jos asiaa alkaisi ajattelemaan toisin? Slicestä kärsivä opettelisi lyömään slicen. Osaisi tuotaa sen aina ja kertoa miten sen tekee, tuntee kehossaan ja lavassa. Voisiko kyseinen pelaaja oppia lyömään kaikki muutkin kierteet? Olisi olemassa vain golflyöntejä. Kierteisiä, suoria, matalia, korkeita... Mitä jos alettaisiin olemaan kiinnostuneita siitä miten saa aikaan erillaisia lyöntejä. Pelaajat opettelisivat tulemaan tietoisiksi kehostaan, lavasta, kohteesta uudella tavalla. Unohdettaisiin kaikki lehtien vinkit ja oltaisiin enemmän kiinnostuneita siitä mikä asia johtaa mihinkin. Uskon, että oppiminen olisi ainakin nopeampaa, hauskempaa ja se kestäisi kauemmin kuin viikon vinkki tai mielikuva.

Ehdotan kokeilemaan seuraavalla kerralla harjoitusalueella lyömistä niin, että on kiinnostunut siitä mitä tekee. Ilman, että yrittää tehdä mitään. Keskittyä opiskelemaan omaa tunnetta kehostaan, mailastaan ja ajatuksistaan. Kun tunnet lyöntien erot voit olla lähempänä oivaltamista kuin yrittäessäsi päästä eroon jostain saadaksesi jotain tilalle.

Ja loppujen lopuksi siitä slicestä ei pääse eroon. Jos ei sitä osaa se tulee vahingossa ja kun sen osaa se tulee haluttaessa. Sama koskee kaikkia kierteitä, kaaria ja osumien laatua.


sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Miten elää onnellisesti?

Eilinen oli onnenpäivä monelle. Oltiin onnellisia kun valmistuttiin, päästiin koulusta lomalle, omat lapset, sukulaiset tai ystävät saavuttivat jotakin, saivat jotain päätökseen. Mukavaa olla onnellinen, edes hetken. Kuinka kauan menee, että tämä onnellisuuden tunne katoaa tai ainakin laimenee? Mistä voi tai saa seuraavaksi olla onnellinen? Mitä onnellisuus edes on? Eri medioita kun seuraa tulee käsitys, että onnellisuutta saa rahalla, ulkonäöllä, vakuutuksilla, meditoimalla, onnistumalla, suorittamalla, matkustamalla tai tekemällä ne toimittajan 20 listaamaa asiaa mitä nyt vaan kannattaa tehdä ja 10 mitä ei saa tehdä. Asioita voi keksiä loputtomasti, mutta muodostavatko ne loppujen lopuksi sen kartan ja reitin ikuiseen onnellisuuteen? Kaupataan tunnetta ja olotilaa. Hienointa, että oheistuotteena saa aina jotain muutakin. Vai onko se sittenkin toisinpäin? En tiedä. Voisiko jokainen olla itse niin viisas, että keksisi ne asiat ihan itse?

Kuinka moni on ajatellut, että saavutettuaan jotakin voi olla onnellinen ja sitten saavutettuaan onkin sitä hetken, mutta tunne vain häviää? Kun saan tasoituksen golfissa alle 10 voin nauttia ja olla onnellinen pelatessa, voitan kisat, uusi auto, uudet vaatteet, painonpudotus... Ollaan eletty siinä harhassa mitä joka puolella mainostetaan. Kun saavutat tai omistat jotain, voit olla onnellinen.

Jostain syystä aloin mielessänni tätä asiaa pohtimaan. Mitä onnellisuus on? Onko se vain hetkiä elämässä? Mikä minut tekisi oikeasti onnelliseksi? Ei vain hetkeksi. Vaikka hetken onnellisuudessa ei ole mitää vikaa, päinvastoin. Tuntuu vain, että ne eivät ole kuin niitä pieniä asioita. Monet niitä mitä yhteiskuntamme on luonut. Pitääkö niitä kerätä mahdollisimman paljon, että onnellisuutta on vaikka muille jakaa. Vaikka Facebook- päivityksinä.

Mistä olen aidosti ja ikuisesti onnellinen? Olen onnellinen perheestäni, sukulaisistani, ystävistäni ja toimeentulosta. Nämä ovat onneni perusta. Päälle saa toki tulla onnellisia hetkiä.

Miten olisin onnellisempi? Jos ei tarvitsisi olla huolissaan näistä asioista. Olisin onnellisempi jos tietäisin lapsistani kasvavan hyviä ihmisiä. Ihmisiä, jotka tuntisivat olevansa riittäviä juuri sellaisina kuin ovat. Olisin onnellisempi jos tietäisin puolisoni pysyvän rinnallani kaikista vioistani huolimatta. Ja, että sukulaiset ja ystävät pysyisivät turvaverkkona mikäli sellaista joskus tarvitsee ja löytäisivät oman onnensa. Olisin onnellisempi jos tietäisin, että tulisin taloudellisesti toimeen jatkossakin.

Näitä kun tarkastelen huomaan, että näihin asioihin voin vaikuttaa itse, mutta ne eivät ole täysin minun hallinnassani. Ne ovat kaikki tulevaisuutta. Ei siis ihme, että olen välillä huolissani. Voisiko se olla sitten niin, että kannattaa olla onnellinen niistä asioista mitkä todella merkitsevät ja lopettaa onnellisuuden tavoittelu? Elää hetkessä. Huolehtia niistä asioista mitkä oikeasti merkitsevät jotakin. Uskoa ja toivoa, että hyviä asioita tapahtuu kunhan huolehdin vain perusasioista.

Jos koko minun onnellisuuden perusta romahtaisi, siis kaikki ja täysin.. noh, aika vaikea olisi kuvitella mitä sitten tapahtuisi. Huomaan kuitenkin, että vain niillä on merkitystä. Ne pitävät pystyssä koko paketin. Kaikki muu on vain onnellisia hetkiä, niillä on toisenlainen merkitys elämässäni. Tärkeitä nekin.

Nyt kun luen tätä kirjoitusta tunnen onnellisuutta, että ehkä olen tajunnut jotain tärkeää itseni kannalta. Pitää vain muistuttaa itseä aina välillä minkä varaan omaa onnellista elämääni rakennan.

Niin ja miten sinä elät onnellisesti? Ei hajuakaan. Ainoa joka asian voi selvittää olet sinä itse.